Näillä sivuilla julkaistut tarinat ovat osa Sosped-säätiön julkaisua ”Peli kesken. Kokemustarinoita ongelmallisesta digipelaamisesta.”. Tarinat on koostettu yhdessä Digipelirajaton-toiminnassa mukana olleiden vertaisten ja vertaisohjaajien kanssa. Tarinat ovat merkityksellisiä, sillä ne auttavat tekemään ongelmallista digipelaamista ilmiönä näkyväksi ja ymmärrettäväksi sekä madaltavat pelaamistaan pohtivien kynnystä hakea tukea tilanteeseensa.
Pelaamisen paheksuminen lähipiirissä sai Matiaksen pitämään pelikokemuksensa omana tietonaan. Kun aktiivinen kilpaharrastus loppui, entistä suurempi osa elämästä siirtyi pelimaailmaan. Nykyään Matias toivoo,…
On outoa ajatella, että aloitin pelaamisen jo 4–5 vuotiaana. Isoveljeni sai 8-bittisen Nintendon joululahjaksi. On erittäin todennäköistä, että olen itse päätynyt…
Pelaamiseni alkoi ala-asteen ekalla luokalla, kun sain telkkarin ja Pleikkari kakkosen. En muista, oliko kyseessä joulu- tai synttärilahja vai olinko pyytänyt sitä itse lahjaksi. Kavereilla ei…
Klassisesti kasiluokkahan on sellainen, että jos joskus jotain vaikeuksia tulee, niin silloin. Ennen ongelmia koin vanhemmuuden yhdellä sanalla – rakkaus. Se on vaikea…
Jannen pelaajatarina Tässä on oma kertomukseni elämästäni ja siitä, miten pelaaminen on ollut siinä mukana. En koskaan kokenut pelaamista ongelmaksi. En…
Peleistä tuli ainoa turvasatama. Missään muualla en tuntenut itseäni täysin normaaliksi kuin pelatessa. Ensimmäiset pelit Minulla oli pienenä, noin 6–7-vuotiaana, Nintendo…
Peli vai elämä? Pakko se oli myöntää. Me oltiin erottu. Olin 26-vuotias ja ensimmäistä kertaa elämässäni yhtä aikaa täysi-ikäinen ja sinkku,…