—
Maanantaina 9.10. Digipelirajat’on sai vieraita. Neljä nuorta miestä tulivat kylään ja puhuimme koko päivän digipelaamisesta. Yksi heistä kertoi pelillistämisen olevan hänelle arkinen keino motivoida itseään. Toinen sanoi, että digipeleihin pystyi pakenemaan ympärillä olevaa ahdistavaa maailmaa. Kolmas sanoi digipelaamisen olevan hänelle addiktio. Ja neljäs sanoi otsikon lauseen.
Määrittelimme yhdessä sitä, milloin digipelaaminen on ongelmallista. Kun harrastaminen ei ole enää kivaa, kun digipelaaminen on enemmän kuin arkinen tekeminen.
Mä olin koneella tuntikausia mutta en silti saanu laskuja maksettua. Joillekin se pelaaminen on koko elämä ja mullekin se oli joskus mun koko elämä. Mutta ei sen tarvii olla koko elämä.
Ongelmallinen digipelaaminen terminä tuntuu nostattavan peliharrastajissa niskakarvat pystyyn. Ja ymmärtäähän sen. Vuosikausia pelaamista demonisoitiin, heräteltiin moraalipaniikkia ja lehtien otsikoissa digipelaaminen yhdistettiin niin väkivaltaan kuin masennukseenkin. Olisi helppoa sanoa, että digipelaaminen on vain ja aina ainoastaan muista elämänhaasteista johtuvaa pakoa. Yhtä helppoa olisi väittää että eihän ongelmallista digipelaamista ole olemassakaan! Sillä onhan muunkin viihdemedian käyttö samankaltaista sisältöön uppoutumista ja pakoa arjesta kuin digipelaaminenkin.
Olemme ehtineet jo hankkeen muutaman toiminnallisen kuukauden aikana kuulla monta tarinaa itse digipelaajilta. Tarinoissa kerrotaan, miten muun arjen romahtaessa ja kääntäessä selkänsä, olivat digipelit ensin lohdullinen – ja sitten eristävä maailma jonne paeta. Tätä viihteellisesti digipelaavan on välillä vaikea hahmottaa. Ongelmallista digipelaamista ON olemassa! Kyllä, se kytkeytyy usein muuhun elämänhallintaan. Kyllä, kyseessä ei ole täysin uniikki ja ainutlaatuinen toiminnallinen ongelmakäyttäytyminen. Kyllä, vaikka digipelaaminen olisi oire eikä syy, voi olla järkevää ja kannattavaa tarjota mahdollisuuksia digipelaamisen hallintaan.
Digipelirajattomassa uskomme siihen, että me emme ammattilaisina ole parhaita tietäjiä ja tukijoita haastavassa elämäntilanteessa. Vertaisuus ja yhteinen kokemus mahdollistavat sellaista tukea, jota ammattilainen ei voi tarjota. Ammattilaisen rooli on seistä taustalla, tarjota välineitä ja tietoa oman vertaisuuden vahvistamiseksi.
Kaikista tärkeintä on vertaisuus.
Vertaisvalmentajat ovat Digipelirajattoman kokemusasiantuntijoita, vertaisia kohtaamassa omin kokemuksin ja tiedoin toisia digipelaajia. Vaihtamassa tarinoita siitä, kun elämä pyörii digipelaamisen ympärillä. Kertomassa kokemuksia, miten elämään avautuu pelin lisäksi muu maailma.
Niin kuin yksi digipelaajista sanoikin:
Näistä asioista ei oo tarpeeksi tarinoita. Siksi mä haluan auttaa ja kertoa mun tarinan.
Jos oma digipelaamisesi on tällä hetkellä hallinnassa, tule tukemaan muita.
Vapaaehtoisten vertaisvalmentajien maksuton koulutus Helsingissä!
Ensimmäinen osa järjestetään 16.-17.12.2017.
Toinen osa järjestetään 20.-21.1.2018.
Ilmoittaudu mukaan osoitteessa digipelirajaton@sosped.fi
Haluan lisää tietoa vertaisvalmentajuudesta
Kirjoittaja Helmi Korhonen on vain töissä Digipelirajat’on-hankkeessa.