—
Elokuussa istuimme Digipelirajattoman tiimin kanssa työhuoneessamme lukien ja pohtien hankehakemustamme. Sinne oli listattu paikkakuntia, joista tiesimme, että kolme valikoituu pääkohteiksi seuraavakiksi hankevuosiksi. Miten niistä voi valita? Missä meidän työllemme olisi tarvetta? Tärkeintä olisi löytää paikalliset digipelaajat, nuoret aikuiset jotka saattaisivat kaivata vertaistukea ongelmalliseen digipelaamiseen. Toinen melkein yhtä tärkeä porukka olisi tavoittaa paikkakuntien työntekijät, jotka kohtaavat nuoria aikuisia. Jotenkin olisi saatava ote ja kosketus ympäri Suomen, valittava ne paikkakunnat joilla eteenpäin päästään. Tietysti hankkeen aikana tieto ongelmallisesta digipelaamisesta leviää, erilaisia apuja tarjotaan ja tietoa tuotetaan, mutta kaikkialle emme itse Riston ja Terhin kanssa repeä. On siis käytännön sanelema juttu, että keskittymistä tarvitaan paikkakunnissa.
Syntyi ajatus Digipelirajattoman reissuista. Vierailemme syksyn aikana mahdollisimman monella paikkakunnalla, jotka hakemuksessamme on mainittu mahdollisina kohdekaupunkeina. Lähireissuja eri puolille Helsinkiä on jo tehty ja niitä jatketaan pk-seudulla Espoota ja Vantaata myöten arkisesti. Lisäksi kalenteriin on listattu Kuopio (13.10.), Jyväskylä (3.11.) sekä Turku (29.11.). Reussrundi aloitettiin Mansesteris! Syyskuun 28.9. haltuun otettiin Tampereen PeliPaja, Pelimuseo sekä Kulttuuripaja Virta.
Aamujunaan ostettu matkakahvi sai viime torstaina silmät aukeamaan. Tampereella ensimmäinen kohteemme oli Silta-Valmennusyhdistys ry:n Silta-pelipaja. Silta-pelipajan toiminnan tarkoituksena on valmentaa työelämään ja opiskeluun. Pajalaiset toteuttavat projekteja liittyen pelialaan ja ottavat haltuun erilaisia työkaluja niin koodauksen kuin pelimusiikin tekemisen saralta. Aamukahvin ja rennon yhdessä mkeskustelun lomassa kuulimme ensimmäisen kerran reissumme aikana sanan, joka tuntui toistuvan – vertaisuus.
Elämän ongelmallisissa tilanteissa vertaisen kanssa keskusteleminen on paras juttu, sanoivat pajalaiset.
Digipelaamisen kohdalla voi olla vaikea tunnistaa itsessään tai myöntää itselleen, että ennen niin kiva harrastus on muuttunut elämässä ongelmalliseksi. Vertaisen oma tarina ja kokemus voivat saada aikaan ymmärryksen, että kenelle tahansa voi käydä sama asia. Kenelle tahansa digipelaajasta pelaaminen voi muuttua jossain elämän vaiheessa piilopaikaksi muulta maailmalta, samaan aikaan palkitsevaksi ja iloa tuottavaksi sekä elämää kaventavaksi, aikasyöpöksi tavaksi.
Iltapäivällä vierailimme Sospedin ikiomassa Kulttuuripaja Virrassa. Virran ohjaajat Virpi ja Anna kertoivat kulttuuripajan arjesta, vertaisohjaajien (vertsikoiden) koulutuksesta, ryhmien toiminnasta ja pääsimme myös kurkkimaan kulttuuripajan tiloihin ja ryhmiin. Kultuuripaja Virta kouluttaa täysi.ikäisiä vertaisohjaajia ohjaamaan toiminnallisia vertaisryhmiä 18-35-vuotiaille mielnterveyskuntoutujille. Omia vahvuuksia opitaan, löydetään ja vahvistetaan niin ryhmiin osallistumisen kuin vertaisohjaajana toimimisenkin kautta. Tärkeää toiminnan kannalta on luovuutta tukeva, avoin ja turvallinen ilmapiiri.
Jälleen kulttuuripaja Virrassa kohtasimme saman sanan – vertaisuus. Vertsikat ohjaavat Virran ryhmiä omista mielenkiinnon kohteistaan käsin, eli toteuttavat ohjattua toiminnallista vertaistukea. Vertsikoille vertaisena ohjaajana toimiminen on äärimmäisen merkityksellistä: samalla oma osaaminen tulee esiin ja kehittyy kun vertsikan antama oma esimerkki voimauttaa ryhmän osallistujia.
Vertainen on lähestyttävä, inhimillinen ja saman kokenut.
Tampereen reissumme päätteeksi vierailimme myös Vapriikin Pelimuseossa. Nostalgisia muistoja, lapsuuden kokemusten jakamista ja pelaamisen riemua koettuamme junamatka takaisin Helsinkiin pyöri yhteisöllisyyden ja vertaisuuden ympärillä. Vertaisuudessa on voimaa, sen tiedämme. Nyt työssämme alkaa se vaihe, kun alkaa uusi matka. Matka, jolla löydämme ongelmallisen digipelaamisen vertaiset. Ensin vertaisvalmentajiksi. Esikuviksi, oman tarinansa kertojiksi siitä, mitä pelaaminen on heille ollut ja missä roolissa se nykyään on. Sen jälkeen vertaiset ryhmäläisiksi. Kohtaamaan, keskustelemaan toisensa ja itsensä.
Minne me matkustetaan seuraavaksi? Muille paikkakunnille, etsimään ja löytämään digipelaajia sekä heidän kanssaan työskenteleviä.
Kirjoittaja Helmi Korhonen on Digipelirajat’on-hankkeen suunnittelija, joka matkustellessaan keskittyy enemmän eksymiseen kuin löytämiseen.